Yhdeksäs luku - jossa tappion karvasta kalkkia maistellaan niin vieras - kuin kotikentälläkin

Syksyn sävel soi kalkkunalaaksossa varsin alavireisessä mollissa.

Akateemisilla taistelukentillä jatkunut sissisota suurta näkymätöntä vihollista, Systeemiä, vastaan on kohdannut kuluneen viikon aikana kovaa vastarintaa, ja aiheuttanut kovaksi keitetylle suomalaiselle vapaustaistelijalle suurta päänvaivaa. Vastapuolen komentajien, Professorien, pirullisesti samalle viikolle ajoittamat välitentit ovat osoittautuneet valtaviksi, lähes ylitsepääsemättömiksi esteiksi täällä stressin, uupumuksen ja epätoivon runtelemassa kalkkunalaaksossa. Osansa tästä silmittömästä henkisestä väkivallasta ovat saaneet kaikki ottavan osapuolen edustajat. 


Niin myös neljävuotisesta komennuksestaan suuren siivun palvellut akateemisten juoksuhautojen suomalainen konkari.  


On luettu yhteenvetoja, tutkittu malleja, tarkasteltu teorioita ja referoitu materiaaleja. Opeteltu ulkoa nimiä, päivämääriä, lyhenteitä ja määritelmiä. Katsottu videoita, tutkittu fossiileja ja tehty hiilikartoituksia. Luettu lakia, kahlattu oikeudenkäyntejä ja kuunneltu puolustuspuheita. Treenattu istumalihaksia, koeteltu lähinäköä ja elvytetty luennoilla surkastuneita aivosoluja. Tulostettu paperivuoria, nidottu monistekasoja ja ympyröity monivalintavastauksia. 


Toisin sanoen huorattu omia arvoja, haaveita ja unelmia tulevaisuudessa häämöttävän yliopistotutkinnon tähden. 


On kyselty elämän suuria kysymyksiä, ja haettu niihin vastauksia. Katseltu peiliin, ja sieltä takaisin tuijottaviin kasvoihin. Tarkasteltu tehtyjä valintoja, ja pohdiskeltu tulevia. 


Turhaan. 


Raaka totuus on, että mikään ei muutu.


Seuraavana aamuna heräät taas ennen kalkkunanlaulua, istut ikuisuudelta tuntuvan hetken sängyn reunalla ja yrität vakuutella itsellesi, että kyllä tämä vielä palkitaan. Harhailet pimeälle bussipysäkille, nouset kyytiin ja istut takapenkillä matkan, jota et varttia myöhemmin muista edes tapahtuneen. Haahuilet kampuksella vailla selvää päämäärää, kunnes löydät itsesi valtavasta luentosalista. Katselet ympärillesi ja aistit satojen oppilaiden tunteman pakokauhun.  


Ai niin, se välikoe. 


Nappaat olkalaukustasi lyijykynän. Pyyhekumi on jäänyt kotiin, mutta se ei sinua hetkauta. Et ole tullut tänne arpomaan. Suljet silmäsi ja hengität syvään. Avaat silmäsi ja annat katseesi kiertää salissa. Muistiinpanoja selaillaan kuin viimeistä päivää, jossain tehdään rentoutumisharjoituksia ja toisaalla kysellään vierustovereilta varmistuksia faktoihin, joita kukaan läsnäolijoista ei tule ikinä elämässään tarvitsemaan. Kun professori vihdoin lähettää liikkeelle paksun koepinon ja saatanalliset monivalintakaavakkeet, laskeutuu saliin aavemainen hiljaisuus. Sen rikkoo vain ympyröitä värittävien lyijykynien kevyt suhina ja naapuripenkin järkälemäisen jenkkifutarin nappikuulokkeista kaikuva ganstaräppi. 


Tiedät, että on aika aloittaa. 


Avaat paketin ensimmäisen sivun ja otat ensituntumaa professorin asettamaan haasteeseen. Pyörittelet hetken päätäsi. Muistelet hetken lukemiasi kappaleita ja niiden sisältöä. Palaat takaisin tähän hetkeen, katsot uudestaan sivun jokaista kysymystä, etkä tiedä tulisiko tässä tilanteessa itkeä vai nauraa. Taivas varjele, mitä siellä lukee. 


When was...? What year did...? Who is...?  


Nippelitietokysymyksiä kerta toisensa jälkeen. Eihän tämä voi olla enää mahdollista. Professorin luennoilla peräänkuuluttama "big picture" on kadonnut kuin pieru Saharaan, ja tilalle on tarjoiltu pähkinöitä, jotka ovat sinulle aivan liian kovia purtavaksi. Muistat luennoilla puhki saarnatut mallit ja teoriat kuin eilisen, mutta nimien ja vuosilukujen kohdalla pään sisällä tapahtuva ajatusprosessi näyttää tältä. Huokaiset, ja alistut kohtaloosi. Ympyröit ensin raudanlujalla itsevarmuudella varmasti tietämäsi vastaukset, minkä jälkeen vedät jäljelle jääneet 48 nippelitietokysymystä kuin raaputtaisit joululahjaksi saamaasi ässä-arpaa. Samalla lopputuloksella.

Ei voittoa.

Palautat kokeesi luentosalin etuosaan, jossa professori ottaa sen vastaan iloisesti hymyillen.

How did we do today?

Fantasioit hetken juhanitammismaisesta avautumisesta, mutta ymmärrät kuitenkin paremmin kuin hyvin, että edessäsi oleva diktaattori on tässä akateemisessa nukketeatterissa se, joka vetelee naruista ja päättää kurssien loppuarvosanoista. Nielet kritiikkisi, väännät hymyä etäisesti muistuttavan ilmeen kasvoillesi ja tokaiset urheilutermein, että kaveri oli tänään yksinkertaisesti parempi. Poistut luentosalista, istut ulkoa löytyvälle puistonpenkille ja katselet lasittunein silmin eteesi. Uit hetken sammakkoa todella syvissä vesissä, kunnes potkaiset itseäsi perseelle, ja päätät lähteä nuolemaan haavojasi suomalaisugrilaisen sielunhoidon alttarille, saunaan.

Haet treenikassin tennisjoukkueen pukuhuoneesta ja kävelet kohti liikuntakeskusta, jonka uimahallista saunaa etäisesti muistuttava lämpökaappi löytyy. Kävelet autioon pukuhuoneeseen ja riisut vaatteesi, kunnes muistat, että suomalainen saunakulttuuri tarkoittaa täällä itsensäpaljastamista ja merkintää seksuaalirikollisten runsaslukuiseen rekisteriin. Vedät sortsit jalkaan ja suunnistat kohti suihkutiloja. Kiipeät tyhjän saunan ainoalle lauteelle, huokaiset helpotuksesta ja aloitat hikoilun.

Tai ainakin yrität.

Tuijottelet nurkassa lojuvaa kiuasta, josta löytyy yhtä paljon tehoja kuin 90-luvun taskulaskimesta. Onko se edes päällä? Kävelet lähelle ja heität juomapullosta tilkan kiville. Kevyttä suhinaa. Luet seinälle kissan kokoisilla kirjaimilla kirjoitetun varoituksen, "Do not pour water on the rocks", minkä jälkeen tyhjennät juomapullosi kiukaalle ja siirryt takaisin lauteelle. Lämpötila nousee, mutta saunaksi lämpökaappia ei edelleenkään voi kehua. Suljet kuitenkin silmäsi ja nautiskelet siitä mitä on tarjolla.

Hiljaisuus rikkoutuu, kun saunan ovi aukeaa hetkeä myöhemmin. Lauteelle kiipeää pari jenkkiä, jotka valittelevat helvetillistä kuumuutta. Ovi aukeaa uudestaan. Sisään astuu hyvännäköinen, tiukkoihin spinninghousuihin pukeutunut nainen, joka kuitenkin loukkaantuu verisesti, kun yrität silmäkulmastasi tarkastella minkälaista kinkkua joulupöytä tällä kertaa tarjoilee. Lisää väkeä. Seuraavan viidentoista minuutin aikana ehdit todistaan amerikkalaisen saunakulttuurin syvimmän olemuksen.

Sen, että sitä ei ole olemassa.

Täällä saunaan tullaan lukemaan lehtiä, opiskelemaan, kuuntelemaan musiikkia, näpyttelemään älypuhelimia, tekemään vatsalihaksia, venyttelemään ja ratkomaan ristikoita. Pukeutumiskoodi vaihtelee tuulipuvuista aina shortseihin ja hihattomiin paitoihin. Yritäpä siinä sitten heitellä tervalla hajustettua vettä kiukaalle, piiskata itseäsi ylävartalo paljaana koulun puutarhasta katkomillasi koivunoksilla ja huudella perkelettä nautinnollisesti voihkien.

Vaikeaa on.