Toinen luku - jossa sukellamme jo hieman syvemmälle amerikkalaiseen sielunmaisemaan

Tuijottelen huoneeni ikkunasta pimeälle etupihalle, jossa kolmatta peräkkäistä päivää jatkuva rankkasade moukaroi kalkkunalaakson öisiä katuja. Periamerikkalaiseen sielunmaisemaan täydellisesti sopivat king-size-vesipisarat rummuttavat etupihalle parkkeerattuja lava-autoja mukavan rauhoittavaan tahtiin. Aina toisinaan parkkipaikalle kaartaa joukko opiskelijoita, jotka sprinttaavat vauhdilla autoistaan asuntoihinsa suojaan sateelta. Vaatteet kastuvat, mutta se ei tunnu missään. Tärkeintä on, että kainaloiden suojissa piilottelevat pikaruokapussit säilyvät kuivina. Olohuoneessa odottaa rakas televisio, katolla seisoo sateen piiskaama satelliittilautanen, joka vastaanottaa elämälle välttämättömät 325 kanavaa. Vain 89 kanavaa tarjoavasta kaapelista kun ei vain yksinkertaisesti ole mihinkään.

Sateen kastelemat vaatteet lentävät heti sisälle päästyä kuivausrumppuun. Täysin tarpeettoman lämmityslaitteen nupit väännetään kaakkoon, kolamukit täytetään jääautomaatista tippuvilla huurteisilla jääkuutioilla. Hierovat TV-tuolit käynnistetään, kotiteatteri viritetään täyteen toimintavalmiuteen. Ensimmäisenä ruutuun ilmestyvä CNN lähettää kuvaa nälänhädän runtelemasta Somaliasta. Kanava vaihtuu kuin taikaiskusta yhdelle kahdeksastatoista amerikkalaista jalkapalloa lähettävästä virkaveljestä. Loppunmyydyn stadionin hoidetulla nurmella kaksisataakiloiset palkkoihinsa tyytymättömät miljonäärit painivat ja suojelevat kaikin voimin pelinrakentajaansa, jonka jokaista liikettä analysoidaan seuraavan kahden viikon ajan ympärivuorokautisissa urheilustudioissa.

Mieli passivoituu mukavasti, minkä jälkeen fyysinen euforia varmistetaan vielä repimällä paperipussin suojassa odottavat alumiinifoliokääröt auki. Tuplakerroshampurilaiset täyttävät jo ennestään täyden mahan viimeisetkin aukot. Ranskalaisia ei jaksa, mutta ne ahmitaan silti, koska peruna on Yhdysvalloissa terveellistä. Kun kurkkutorveen tarrautuneet transrasvat huuhdellaan vielä alas Light-päätteisillä kemikaaliliuoksilla, on nirvana enemmän kuin tosiasia. 

Viisitoistaminuuttisen nirvanan vaihduttua yllättävään totaaliväsymykseen, siirrytään olohuoneen sohvalta makoilemaan oman huoneen kingsize-vuoteeseen. Huoneen nurkassa lojuvaan plasmatelevisioon napsautetaan kaukosäätimestä virrat päälle, vaikka sieltä ei mitään mielenkiintoista tulekaan. Samaan aikaan, sitä edes tajuamatta, sormet näpyttelevät jo tuttua f-a-c-e-b-o-o-k-kirjainyhdistelmää mahan päällä lojuvan kannettavan näppäimistöllä. Chat-ikkuna avautuu kuin automaattiohjauksesta. 

Lol...dude...hahahha...lmfao...tired bro...c u 2mrw!

Kun aivot ovat huilanneet narikassa tarpeeksi kauan, on aika käydä vielä jääkaapilla. Onhan iltapala aamiaisen, lounaan, neljän välipalan ja illallisen ohella päivän tärkein ateria. Alakertaan astellessa korviin kantautuu kuitenkin outoa surinaa. Vieras ääni, jota ei osaa yhdistää mihinkään aikaisemmin kuultuun, muuttuu askel askeleelta voimakkaamaksi. Hämmennys ja pelko pakottavat palaamaan takaisin makuuhuoneeseen. Mieleen palaavat edellisillan rikossarjat ja huolestuttavat uutiset korotetusta terrorismiuhasta. Vaatekaapissa lojuu kivääri, sillä jokaisella amerikkalaisella on perustuslaillinen oikeus puolustaa omaisuuttaan. 

Ajatus ase kainalossa alakertaan palaamisesta tuntuu turvallisemmalta, mutta kuitenkin liioitellulta. Portaikkoon astellessa kuuluu, kuinka samainen surina jatkuu yhä. Suurella todennäköisyydellä se kantautuu keittiöstä. Päätös alakertaan laskeutumisesta on lopullinen. Porras portaalta alas laskeutuminen raastaa hermoja. Viimeinen porras, kurkistus kulman taakse ja äänen aiheuttaja on...

...keittiötasolla puuhastelevan suomalaisen vaihto-opiskelijan tehosekoitin.

Helpotus valtaa mielen, minkä jälkeen jääkaapista haetaan vielä kylmää kolajuomaa ja pikkupurtavaa. Tämän jälkeen helvetin oudolle eurooppalaiselle toivotetaan hyvää yötä, laahustetaan portaat takaisin yläkertaan, istutaan sängylle mussuttamaan iltapalaa ja katsomaan illan kahta viimeistä televisio-ohjelmaa.

Samaan aikaan alakerran keittiössä puuhasteleva suomalainen viimeistelee pirtelönsä, loikkii portaat ylös, sulkee ovensa ja aloittaa jälleen yhden mielenterveydelle välttämättömän blogikirjoituksen kokemuksistaan tässä järjettömässä amerikkalaisessa yhteiskunnassa.